Blogi

Ketterä oppija on työelämän supersankari

Julkaistu 24.01.2019

Ketteryyttä vaaditaan nykypäivän työelämässä kaikilta.

Asiakasprojektiin toivotaan superkonsultteja lepattavine viittoineen, jotka hoitavat tehtävänsä pala kerrallaan, sprintteinä, leanisti ja ketterästi, korjaten kurssia kesken projektin jos näin vaaditaan. Nopeat muutokset työelämässä vaativat ketteryyttä myös tämän päivän ammattilaisilta ja heidän osaamiseltaan. Jatkuva uuden oppimisen kyky eri tapoja hyödyntäen on valjastunut työmarkkinoiden supervoimaksi.

Elinikäisen oppimisen tarve on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten, mutta tavat oppimiseen ovat muuttuneet ja oppimisen nopeuden tarve kasvanut. Tänä päivänä ei ole oletuksena, että korkeakoulusta valmistunut opiskelija omaisi kaikki tarvittavat tiedot toimiakseen asiantuntijatehtävissä, vaan iso osa oppimisesta tapahtuu ja oletetaankin tapahtuvan työn ohessa.

Töissä opitaan niin työkavereilta, asiakkaiden palautteesta, googlaamalla ja kouluttautumalla. Tutkintoon johtanut koulutus taustalla tarjoaa hyvän tarttumapinnan uuden oppimiselle, mutta kehityksessä on pysyttävä mukana. Oppimisen mahdollistaminen vaatii myös uudistamishaluista organisaatiokulttuuria. ”Näin on meillä aina ennenkin tehty” lausahdukset ovat kryptoniittia nykypäivän työn sankareille, jotka ovat tottuneet kyseenalaistamaan ja kehittämään uusia tapoja tehdä asiat paremmin.

Kenen vastuu on kehittää työelämän supervoimia?

Itseohjautuvuudesta ja itsensä johtamisesta puhutaan tietotyössä paljon. Välillä törmätään myös oletukseen, että osaamisen kehittäminen on yksin työntekijän vastuulla, mutta tähän tuudittautuminen ei ole työnantajan etu. Ketterät oppijat supervoimineen ovat kuumaa valuuttaa nykypäivän työmarkkinoilla, jossa uuden oppiminen on välttämätöntä. Tämän tiedostavat myös työntekijät ja osaavat myös arvostaa työnantajaa, joka tarjoaa mahdollisuudet kouluttautumiseen ja uuden oppimiseen. Organisaatio, joka panostaa osaamisen kehittämiseen ja tarjoaa siihen resurssit tuottaa tyytyväisiä ja sitoutuneita työntekijöitä sekä välillisesti tästä osaamisesta hyötyviä tyytyväisiä asiakkaita.

Omasta osaamisesta huolen pito on välttämätöntä, mutta se ei saa jäädä yksin työntekijän vastuulle. Jos kukaan ei anna strategian mukaisia suuntaviivoja siitä millaisia supervoimia organisaatiossa kaivataan, jää osaamisen kehittäminen helposti työntekijän omien mielenkiinnon kohteiden varaan ja tällöin osaamista saadaan lisää, mutta ei välttämättä sitä mitä kipeimmin kaivataan.

Toimialasta riippuen noin 60-90 %:lla suomalaisista työnantajista on olemassa osaamisstrategia. Valitettavan usein tämä osaamisstrategia on kuitenkin irrallinen eikä siinä olevia osa-alueita seurata esimiesten mittareissa ja tavoitteissa. (Otala 2011) Tekemistä suomalaisorganisaatioissa siis riittää, että nämä ketterät oppijat saadaan oppimaan strategisesti oikeita asioita ja tuottamaan halutunlaista lisäarvoa. Vaikka vastuu oppia olisi oppijalla itsellään, ei se poista vastuuta organisaatiolta oppimisen mahdollistajana ja osaamisen johtajana. Ei Batmankaan yksin pelasta Gotham cityä vaan hänet varustetaan työhönsä hyvin Wayne Techin puolesta.