Katsoimme maaliskuussa työporukalla eduskunnan kyselytuntia suorana lähetyksenä, hieman samoin kuin lapsena koulussa hiihtokisoja. Ministeri Vehviläinen kannusti kansanedustajia toimimaan maamme hyväksi ja korosti sitä miten tärkeitä ovat konkreettiset teot.
Kenen hyväksi toimin?
Asioista puhutaan usein ylätasolla ja vain mainitaan, että muutokset pitäisi tehdä konkreettisella tasolla tai että kaivataan konkreettisia toimenpiteitä. Jostain syystä konkreettisesta on tullut vaikeaa. Monista asioista on helppo olla yhtä mieltä yleisellä tasolla, mutta käytännön tasolla lähes mahdotonta saada asia hoidetuksi.
Tätä tekstiä kirjoittaessa uusi eduskunta aloittelee työtään. Helsingin Sanomat kirjoittaa, että tunnelma on käsin kosketeltavan odottava. Olisi mukava tietää, mitä odotetaan eniten. Sitä, että päästään keskustelemaan ja olemaan jotain mieltä vaiko sitä, että käytännön tasolla kansalaisten arjessa jotain muuttuu paremmaksi säädettävien lakien myötä.
Mikä muuttuu, jos laki muuttuu?
En ole koskaan ollut säätämässä lakeja, mutta kuvittelen silti, että tietyt yhtymäkohdat omaan työhönikin löytyy. Prosesseja eli organisaatioiden työkokonaisuuksia ja työnkulkuja kuvataan yhteisen näkemyksen pohjalta. Sen jälkeen tavoitteena on saada jokin arjessa muuttumaan paremmaksi, kun kaikki osapuolet toimivat yhdessä sovittujen toimintatapojen työnkulkujen mukaan. Jos ei muutu paremmaksi, niin on suunniteltu vääriä tai turhia asioita. Samoin ajattelen uusista laista. Jos kansalaisten elämästä ei tule sujuvampaa, turvallisempaa tai kohtuullisempaa, onko laki turha?
Prosesseja kuvatessa määritellään aina keskeiset sidosryhmät, kuten asiakas, prosessissa työskentelevät, prosessin omistajat, kumppanit ja viranomaiset. Uskoisin, että samalla tavoin lainsäädäntötyössä huomioidaan keskeiset sidosryhmät ja heidän usein erilaiset tarpeensa ja toiveensa. Ne ovat usein juuri sitä konkreettista tasoa, johon muutosta kaivataan. Kun laki on säädetty sen vaikutukset näkyvät lukuisten organisaatioiden prosesseissa. Hyvinä esimerkkeinä vaikkapa GDPR tai Tiedonhallintalaki.
Tuliko elämästä parempaa?
Mitä enemmän matkaa työelämässä on tullut kuljettua, sitä suuremman merkityksen näen sellaisella osaamisella, jossa asioita halutaan ja osataan yhdessä viedä käytännön tasolle. Suunnittelu on tärkeää, mutta käytäntö on kuitenkin se mikä ratkaisee. Siksi kannustan meitä kaikkia miettimään:
- Mitä olemme viimeksi vieneet käytäntöön?
- Kenen arki on muuttunut muutoksen myötä paremmaksi?
- Mitä siitä voisi oppia ja hyödyntää seuraavaan kertaan?
- Miksi suunnitteleminen on usein mukavaa, mutta käytäntöön vienti koetaan työlääksi?
Käytäntöhän on parasta. Se on juuri sitä kaivattua konkretiaa. Tartutaan asioihin, tehdään päätöksiä ja sopimuksia ja toimitaan niiden mukaisesti.
Ehdotan, että aina kun kaipaamme konkretiaa tai joku sitä ehdottaa, menemme rohkeasti havainnoimaan miten käytäntö toimii. Vähennämme tällaista työpöydän ääressä pohdiskelua ja toistemme neuvomista ja rohkaistumme ratkaisemaan aitoja tilanteita konkreettisella tasolla. Töihin siitä, mars, mars!
