Hyvä elämä
Jokaisella meistä on oppiäitejä ja -isiä. Opiskelu- ja työelämääni on osunut useita henkilöitä, jotka merkittävällä tavalla ovat kannustaneet tai ohjanneet minua uusiin suuntiin. Opiskeluaikojen keskeinen hahmo oli kasvatustieteen professori Mauri Åhlberg, joka sai minut innostumaan laatuajattelusta ja toiminnan kehittämisestä niin paljon, että tein siitä graduni.
Mauri painotti aina, että kaiken kehittämisen tavoitteena pitää olla hyvä elämä. Sen opin avulla olen jaksanut kaikki nämä työvuodet vetää projekteja projektien perään. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta, kaikista projekteista ei ole lopputulemana tullut hyvää elämää minulle eikä osallistujille. Joskus on tullut luotua myös turhia sääntöjä, tyhmiä lomakkeita, kesken jääneitä hankkeita ja ärsyyntyneitä ihmisiä, jotka eivät ole yrityksistään huolimatta tulleet kuulluiksi tai saaneet prosessejaan toimimaan. Silloin on tarvinnut palata lähtöruutuun ja miettiä oliko tavoite sittenkään hyvä elämä, vaan jotain ihan muuta.
Parempi tulevaisuus
Mikäli kaikissa projekteissa tavoittelemme hyvää elämää, seuraa siitä väistämättä myös parempaa tulevaisuutta.
Sata vuotta sitten Suomessa elettiin kovin erilaista arkea. Kaikilla keksimilläni mittareilla mitattuna meillä menee tällä hetkellä paremmin kuin silloin. Toivon, että sadan vuoden päästä joku tulevaisuuden konsultti voi kirjoittaa samalla tavalla. Katsoa taakseen ja todeta, että historian mutkista huolimatta riittävä määrä ihmisiä halusi kehittää parempaa tulevaisuutta ja onnistui sen tekemään.
Tekemällä oppii
Ihaninta ikinä on oppia tekemällä. Niin sanotusti lyödä kädet saveen.
Näin se uuden oppiminen minulla tapahtui: Menin Italiaan palvelumuotoilun koulutukseen, jossa luokassa vietetty aika oli kovin vähäistä verrattuna asiakkaille tehtyihin projekteihin käytetty aika. Luokassa kävimme aamuin illoin ja opimme toisilta ryhmiltä ja heidän projekteistaan sekä saimme palautetta omamme etenemisestä. Menimme suoraan asiaan ja aloimme muotoilla.
Oppiminen ja oivallukset olivat hyvin konkreettisia ja kun asiakasorganisaation ihmiset olivat mukana oppimiskokemuksessa ei kännykän räpläily tai omiin ajatuksiin vaipuminen ollut mahdollista.
Samanlaista oppimiskokemusta haluamme jakaa Arterin palvelumuotoilun koulutuksissa. Meillä etuna on myös se, että projektit tehdään suoraan ARC-ohjelmistoon, jonka valmiit pohjat tukevat sekä oppimista että tekemistä.
Uskalsin kokeilla ja koukutuin
Vaikka työhistoriani on tähänkin saakka rakentunut varsin hyödyllisten menetelmien varaan ja noiden epäonnistumisten lisäksi on tullut tehtyä merkittävä määrä myös onnistuneita projekteja, tuntuu että palvelumuotoilun myötä olen saanut vielä toimivammat ”avaimet käteen” hyvän elämän ja paremman tulevaisuuden luomiseen.
Olen iloinen, että uskalsin etsiä ja löytää, kokeilla ja koukuttua.
Palvelumuotoilun menetelmillä olen saanut kaivettua aiempaa syvällisempää asiakasymmärrystä ja muotoiltua aidosti asiakaslähtöisiä palveluprosesseja. Matka on vasta alussa ja kuten ”hurahtaneilla” yleensä on tapana, minäkin tungen muotoilua nyt joka tuuttiin. Viime viikolla kuuntelin puhelimessa, kun äitini kertoi, ettei ollut useista lukukerroista huolimatta osannut lukea sairaalasta saamiaan ohjeita. Niinpä tutkimusta ei voitu tehdä sovittuna päivänä. Mielessäni muotoilin jo ohjeen visuaalisempaan muotoon.
