Tekoälyhaaste suoritettu

Kissakuvia ja koneoppimista

Arterin tekoälykoulun ensimmäisissä työpajoissa oli innostavaa pohtia mitä tekoäly oikeastaan onkaan, sen historiaa, ja miten sitä hyödynnetään ongelmanratkaisussa. Pohtiessani miten robotti, kettu, kana ja kanan ruoka saadaan joen yli turvassa, aloin ymmärtää paremmin aiheen terminologiaa, ja sitä, miten tekoäly käsittelee sille annettuja ongelmia. Kurssin alussa myös esiteltiin tekoälyn isäksikin nimitetty John McCarthy, joka korosti tekoälyn yksinkertaisuutta. Oppimiseen ja tekoälyyn liittyvät prosessit ja osat tulisi purkaa niin yksinkertaisiin tehtäviin, että siitä voidaan kirjoittaa tietokoneohjelma. Simppeliä ja yksinkertaista, vai onko sittenkään?

Kurssi sisälsi myös useita matemaattisia teorioita, kaavoja ja luokittimia, jotka onnistuvat selittämään miten tekoäly käytännössä tietyissä spesifeissä tilanteissa toimii, mutta eivät kuitenkaan sitä, miten se vaikuttaa todellisen maailmaan ja jokapäiväiseen elämään. Kissakuvien generointi oli toki hauskaa, ja Deep Dream -kuvat saattoivat tulla jopa uniin asti, mutta lopullisen vastauksen tarjosi kurssin viimeinen luku, joka kokosi yhteen aiemmin opitun. Kun palaset loksahtelivat paikoilleen, aloin ymmärtää mihin kaikkeen tekoäly jo nykyään maailmassa vaikuttaa, ja missä tahdissa näitä muutoksia tapahtuu. Tekoäly ei ainoastaan tuo uusia innovaatioita ja auta arkielämän toimissa, vaan saattaa myös aiheuttaa eriarvoisuutta, yksityisyyden suojan ongelmia ja mahdollisuuden entistä helpompiin väärennettyihin kuviin tai videoihin, mikäli aihe pysyy tuntemattomana ja näitä haasteita ei oteta yhteiskunnassa toimiessa huomioon.

Tulevaisuus

Pääsimme markkinointitiimin kanssa pitämään kurssin viimeisen luvun työpajaosuuden, jossa pohdimme yhdessä Arteria ja omaa työtä tulevaisuudessa. Keskusteluissa nousi esiin useita seikkoja, joissa tekoäly tulee muuttamaan sekä yhteiskunnan toimintoja, että jokaisen omaa työnkuvaa niin markkinoinnissa, ohjelmistokehityksessä, asiakkuudenhallinnassa, konsultoinnissa kuin johtotehtävissäkin. Manuaaliset työtehtävät vähenevät, ja vastaavasti luovuuden rooli korostuu. Johtajuudessa empatiataidot ovat keskeisessä asemassa, sillä kone ei pysty niitä korvaamaan.

Oletus on, että yleinen datan ja informaation keruu ja näkyvyys paranevat, jolloin tekoälyn avulla voimme ymmärtää maailmaa ja ympäristöämme paremmin. Yleisesti koneoppiminen onkin tuonut ja tulee tuomaan esimerkiksi jatkuvasti personoidumpia asiakas- ja käyttökokemuksia eri alustoilla. Erilaiset suoratoistopalvelut oppivat käyttäjästään jatkuvasti ja näyttävät ajantasaista sisältöä mieltymysten mukaan. Kaupassa asiointi muuttuu, ja keskusteluissa nousikin esiin myös huoli asiakaskokemuksen huonontumisesta, kun asiakaspalvelu muuttuu entistä enemmän automatisoiduksi.

Näistä pohdinnoista voidaan tunnistaa piirre, joka liittyy myös aiemmin esittelemääni kuvaan. Tekoälyä ei voi, eikä saa inhimillistää. Se toimii työvälineenä, apuna jokapäiväisessä elämässämme. Tällöin aivot tai virtapiirit kuvaamassa tekoälyä antavat siitä väärän kuvan.

Tästä inspiroituneena pyysimme kaikkia Arterin tekoälykoululaisia piirtämään, miltä tekoäly heidän mielestään näyttää. Näistä kuvista ja piirroksista syntyi lopulta yhdistelemällä uusi vastaus esitettyyn kysymykseen: Miten kuvaisit tekoälyä? Kuvan perusteella tekoälyn voisi kääntää muotoon ”aito apu”, jossa hyödynnetään reaalimaailman dataa, ja joka toimii apunamme arjen ja elämän haasteissa. Visuaalisen lopputuloksen näette alla:

 

“Some people call this artificial intelligence, but the reality is this technology will enhance us. So instead of artificial intelligence, I think we’ll augment our intelligence.” – Ginni Rometty, IBM